Olen Aino Wartiainen, paljasjalkainen savolainen vaikka olenkin asunut Kainuussa lähes 40 vuotta. "Savon murre viäntyy entisellä laella." Minulla on onni olla Idan ja Aronin mummi. Asun Nakertajassa Kajaanin kupeessa omakotitalossa viiden italiaanon, yhden greyn ja kissan kanssa.

Nuoruudessani oli koiria, jotka olin saanut "manguttua" äidiltäni. Karjalankarhukoiran ja suomenpystykoiran sekoitus, Mökö narttu, oli sananmukaisesti minun koira. Mökön kuoltua selvisi, miksi äitini ei siitä pitänyt. Ainut kontakti, mitä se otti äitiini , oli tökkäisy kuonolla polvitaipeeseen; anna vettä!

Toinen sekarotuinen Riku-poika, villakoiran ja suomenpystykorvan sekoitus, oli jo äitinikin mieleen. Leikkisä ja hoksaavainen karvaturri. Molemmat koirat opettivat minua lukemaan elekieltä ja kommunikoimaan koiran kanssa.

Ensimmäinen "rotukoirani" oli cockerspanieli Ulla Halmeelta vuonna 1971 ostettu Meritorius alias Osku, mustavalkoinen uros. Osku oli oikea "jästipää" koulutettava ja tätä kautta Osku ohjasi pikkuhiljaa minua kenneltoiminnan piiriin.

Koiramme-lehteä luettiin perheen kanssa innolla ja varsinkin joulunumero oli odotettu. Siinä oli silloin paljon kennelien joulutervehdyksiä ja koirista valokuvia. Lehdessä oli kaunis borzoin kuva -Bolshoi Bamse. Ihastuin siihen ja halusin saada sen jälkeläisen. Alkoi soittelu Marjatta Bergmanille
(ent.Männikkö). Taisin olla oikea maanvaiva, kun kyselin pentua tuhkatiheään.

Mutta sitten koitti suuri päivä - sain Bolshoi Bamsen ja von Vertrago Flamentan tyttären vuonna 1976, Aliinan, josta tuli ensimmäisen borzoi-pentueen äiti.
Aliinan myötä minusta kasvoi varsinaisesti vinttikoiraihminen.

Aliinan kanssa opeteltiin yhdessä koiranäyttelyssä käynnit ja kehässä esiintymiset. Käytiin näyttelyharjoituksissa ja samalla tutustuttiin paremmin paikallisiin koiraihmisiin.

Kuinka ollakaan - huomasin olevani järjestämässä koiranäyttelyitä. Koko sihteeristö oli perheellisiä työssä käyviä naisia, niin saimme Kajaaniin sihteerikurssin , koska emme päässeet irrottautumaan kauemmaksi. Tuli käytyä sihteeri- ja kasvattajakurssit.

Kennelnimen - Sinaidan - sain vuonna 1980.
Kasvatin kaksi borzoi-pentuetta 1980 luvulla. Valioiksi tuli A-pentueesta Sinaidan Aprel ja Sinaidan Athos (Margiitan Tiritomba / Aliina) ja B-pentueesta Sinaidan Bim Voroshilov ja Sinaidan Boja Voroshilov (Lanovias Vitalj Voroshilov / Sinaidan Anastasia).

Kainuun kennelpiirin näyttelysihteeristössä toimin 10 vuotta. Tällöin kaikki ilmoittautumiset käytiin läpi talkoovoimin ja tamminäyttelyn sihteeristö yritti saada talvilomansa joulukuulle ja lupautui tekemään jouluna töitä, jotta saisi vapaaksi loppiaisen koiranäyttelyä varten.

Vuonna 1988 sain vastaanottaa SVKL:n (Suomen Vinttikoiraliitto ry) hopeisen ansiomerkin ja 1989 KSTK:n (Kainuun Seurakoira- ja terrierikerho ry) lasisen mitalin N:o 15. Kainuun Kennelpiirin pöytästandaarin 1996 ja Vinttikoiraliiton pöytästandaarin 2006.

Aktiivisesta toiminnasta olin poissa 1990 luvun . En ollut kuitenkaan ilman koiria. Perheeseeni kuului tällöin kaksi borzoita ja beagle. Koirien vanhetessa jouduin miettimään, jatkanko borzoilla vai onko pienempi rotu paikallaan myös omaa ikääni ajatellen. Vinttikoira oli ilman muuta lähtökohtana ja italianvinttikoira sirona ja eleganttina vangitsi mielenkiintoni ja vei sitten kokonaan sydämeni.

Minulla oli onni saada vuona 1998 Ruotsista Astrid Jonssonin ja Bitte Ahrensin kasvattama musta narttupentu Sobers Ele´a. Elea sai vuona 2002 neljä pentua multi valio ja multi voittaja Taikatytön Robertinon kanssa ja vuonna 2004 neljä pentua Rus Mva Petit Amour du Domaine de Chanteloup kanssa.

Eleasta tuli vuonna 2003 Dortmundissa narttujen maailmanvoittajaja samalla hän sai viimeisen vaadittavan Kans Mva:n arvoon oikeuttavan Cacibin. Eléan tytär Sinaidan Delizia jatkaa äitinsä jalanjälkiä valmistumalla Liettuan voittajanäyttelyssä 2008 Kansainväliseksi valioksi.

sulje x close